Oppimisen iloa musiikkiopistossa

Musiikkia: Kuhmossa musiikin opetus on tärkeällä sijalla. Joillekin musiikista voi tulla ammatti, joillekin harrastus.

Kuhmon musiikkiopistossa jo 33 vuotta pianonsoittoa opettanut Martti Väisänen on tyytyväinen työhönsä.

– Jos en tykkäisi, en tekisi tätä työtä, Väisänen ilmoittaa varmana.

Opetustyö on Väisäsen mukaan vaihtelevaa. Oppilaat ovat tasoltaan ja tyyliltään erilaisia, siksi opettajan on sopeuduttava eri tilanteisiin.

Opettajan pitää myös osata tehdä opetuksesta oppilaalle kehittävää ja mukavaa. Tärkeä osa opetuksessa on myös myönteinen kannustus. Kritiikkiäkin on hyvä joskus antaa, mutta ei liikaa.

– Joskus on käynyt niin, että kritiikki on masentanut oppilasta. Palautteen antamisessa pitää varoa. Luulisi, että kaikki virheet olen minäkin ehtinyt tehdä, mutta kyllä niitä vielä tulee, nauraa Väisänen.

Eikä tunnille pidä tulla peläten huonoa palautetta. Kiva tavoite oppilaalle olisi, että soitto olisi myönteinen kokemus. Tähän tavoitteeseen opettajat ja oppilaat yrittävät yhdessä parhaansa mukaan päästä.

Oppilaiden ahkeruuteen Martti Väisänen on tyytyväinen.

– He ovat ahkeria ja haluavat oppia uutta. Kokeilemme myös eri tyylejä. Tavallisesti soittotuntiin kuuluukin uusien asioiden läpi käymistä. Kertaamme aiemminkin soitettuja kappaleita, soitamme asteikkoja ja harjoittelemme sointusäestystä. Enimmäkseen tunnin sisältöön vaikuttavat oppilaan omat toiveet ja lähtökohdat.

Väisänen korostaa, että nykyään opetuksessa on eri lähtökohdat kuin ennen. Ennen soittamisen tapaa säädeltiin, mutta nykyään on paljon vapaampaa. Asiat kehittyvät ajan mukaan, musiikin opetuskin.

Instrumentin soiton oppiminen ja siinä kehittyminen on pitkä prosessi. Välillä on aikoja, jolloin oppilas ei oikein jaksa jatkaa ja epäröi. Joskus voi käydä niinkin, että hän lopettaa koko harrastuksen. Joillakin taas voi olla sama into lapsesta aikuiseen asti ja soittamisesta tulee ammatti.

– Kaikkien kannattaa aloittaa soittaminen. Varsinkin niiden, joita musiikki kiinnostaa. Määrättyä aloitusikää ei ole, sillä omaksi iloksi soittamisen voi aloittaa vaikka vanhanakin, sanoo Väisänen.

– Mutta jos musiikista haluaa ammatin, soittaminen kannattaa aloittaa jo nuorena.

Soittotunnille tullut oppilas Marika Kärnä on soittanut pianoa noin yhdeksän vuotta.

– Soittaminen kiinnosti ja sitten piti vain valita joku soitin. Valitsin pianon. Yritän harjoitella joka päivä, mutta aina ei ihan aika riitä, kertoo Marika.

Opetukseen Kärnä on tyytyväinen. Soittamiseen liittyvät toiveet ovat täyttyneet ajan mukaan.

– Soiton opetuksessa on myös se hyvä puoli, että saan valita itse oman ohjelmiston ja tyylilajin, mitä soitan.

Marika on lähtenyt pianon soittoon ihan harrastusmielessä. Ammatiksi hän ei pianonsoittoa ole suunnitellut.

– Omaksi ja muidenkin iloksi minä olen tätä tähänkin asti soitellut, hymyilee Marika.