Liikuntajärjestöt kasvattamassa nuoria

Nuoruusikä on aikaa, jolloin maailma näyttää yhtä aikaa mahdollisuuksien aukeavalta kentältä ja hämmentävän mutkikkaalta viidakolta. Liikuntajärjestöt tarjoavat nuorille paikan purkaa energiaa, mutta myös yhteisön, joka ei pelkästään kerää palloja talteen, vaan kasvattaa myös kokemusta, motivaatiota ja itsetuntoa.

Se, että liikuntajärjestöt toimivat nuorten arjessa koulujen ja harrastuspaikkojen läheisyydessä, on kuin suora lainaus lääketieteestä: liikunta parantaa lähes kaikkea. Se kohentaa fyysisen kunnon lisäksi mielialaa, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea sosiaalisia taitoja.

Kun nuori saa onnistumisen hetken (vaikkapa uuden taidon haltuun) pieni palkitseminen voi olla se kipinä, joka saa hänet palaamaan harjoituksiin uudelleen ja uudelleen. Eikä palkinnon tarvitse olla kallis, monet verkkokaupat kuten Budget Trophy toimittavat liikuntaan sopivia palkintoja huokealla hinnalla. Tässä liikutaan juuri niiden asioiden äärellä, joita liikunta nuoren elämässä oikeastaan tarkoittaa.

Oma polku tärkeintä

Kun mietitään nuorten hyvinvointia, voi helposti eksyä mutu-tuntuman suohon. Liikuntajärjestöissä fyysinen tekeminen yhdistyy hienolla tavalla ystävyyteen ja uusiin oppimiskokemuksiin. Kenenkään ei tarvitse olla olympiahengessä treenaava huippu-urheilija kuuluakseen porukkaan. Kun tarjolla on lajeja laidasta laitaan. Kuten vaikkapa koripallosta frisbeegolfiin ja parkourista tanssiin. Näin voidaan varmistaa, että jokainen löytää oman polkunsa ja saa kokea, että ”tämä homma on kivaa”. Yhdessä treenaaminen, pallon heittely tai pururadan kiertäminen ei kehitä pelkästään kroppaa, vaan myös halua pysyä mukana jossain merkityksellisessä.

Liikuntajärjestöjen toiminnassa pitää olla tilaa onnistumisille. Onnistumisen tunne voi syntyä pienestä hetkestä: vaikkapa siitä, kun saa kiekon maaliin tai juostua viimeisen kilometrin ilman, että jalat pettävät alta. Tunne siitä, että ”kannatti tulla”, tuo intoa palata takaisin.

Tässä korostuu palkitsemisen tärkeys – kyse ei ole olympiakullasta tai rahasta, vaan arkisesta kehumisesta, merkityksellisistä kiitoksista ja leikkimielisistä palkinnoista, jotka viestivät, että tekeminen huomataan. Kukapa ei haluaisi kuulla sanoja ”hyvä meininki” tai nähdä muiden hymyilevän, kun tekee jotain oikein?

Parhaimmillaan palkitseminen on nuoren oman panoksen arvostamista. Esimerkiksi nuori, joka auttaa aloittelevia tai kantaa pallot treenien jälkeen varastoon, saa samalla itseluottamusta ja tuntee olevansa tärkeä osa yhteisöä. Vitsikäs ”Vuoden treenikaveri” -titteli tai pieni tavarapalkinto voi saada parikymppisenkin innostumaan ja tuoda uutta potkua koko joukkueen meininkiin. On hienoa, kun tekeminen ei tunnu pelkältä velvollisuudelta, vaan osalta hauskaa seurakulttuuria.

Yhteisöllisyys, onnistumiset ja palkitsemiset

Nuoret tarvitsevat fyysistä hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja onnistumisia. Liikuntajärjestöt tarjoavat tämän kaiken, ja kun mukaan lisätään palkitseminen, syntyy positiivinen ketjureaktio. Supertähti ei tarvitse olla saadakseen kiitosta. Itsensä ylittäminen riittää mainiosti. Joskus voi nauraa itselleenkin, kun kaatuu tyylikkäästi pallon perässä tai erehtyy syömään korvapuustin juuri ennen kovia treenejä.

On tärkeää, että nuorella on paikka, jossa hänestä välitetään ja jossa hänen panoksensa huomataan. Liikuntajärjestöt ovat kuin turvaverkko arjen haasteiden keskellä. Ne ovat yhteisöjä, joissa voi oppia, kasvaa ja olla oma itsensä. Palkitseminen viestii juuri tätä: ”Sinä olet tärkeä. Sinun ponnistelusi näkyvät. Tervetuloa mukaan.”

Olipa päivän piristys sitten pieni hedelmäpalkinto tai kannustushuuto, tärkeintä on, että liikuntajärjestöt huomioivat nuoren kokonaisuutena, eivätkä vain urheilusuorituksena. Näin nuoret löytävät paikkansa maailmassa, jossa kukaan ei jää yksin. Kaikki voittavat, vaikka mestaruus ei olisikaan heti nurkan takana. Se vasta hauskaa onkin! Liikuntajärjestöjen voima piilee juuri siinä, ettei kukaan jää vaihtopenkille elämässään. Kun nuori kokee tulevansa nähdyksi omana itsenään, syttyy palo, joka kantaa pitkälle aikuisuuteen.

Pienikin kannustus voi olla se ratkaiseva sykäys, joka muuttaa harrastuksen elämäntavaksi. Maailma tarvitsee enemmän paikkoja, joissa saa yrittää, epäonnistua ja nauraa. Ja lopulta voittaa itsensä.