Erään elokuvaharrastajan festivaali
Yritin katsoa Peruna-elokuvan Kainuun ensimmäisillä elokuvafestivaaleilla. Se ei onnistunut. Nurmestiellä oli rekka syttynyt tuleen ja toimittajan tehtävä on silloin mennä valokuvaamaan. Mukulakasvista kertovaa komediaa en ehtinyt katsomaan silloinkaan, kun se oli elokuvateatterissa edellisen kerran. Tommi Korpelan haastatteluun sentään ennätin, vaikkakin savulta tuoksahdellen. Savukiehkuroita ei sentään näkynyt.
Töiden ja Kainuu Four Seasons Film Festivalin yhteen sovittaminen kävi letkeästi. Päivät kirjoitin juttuja ja illat istuin elokuvateatterin hämärässä yhteisesti jaettuja unia kokemassa. Pienelle festivaalille oli ominaista tietty kodikkuus. Tuli vaihdettua muutama sana muidenkin katsojien kanssa. Koska lienen kehittynyt jonkin lajin elokuvaharrastajaksi, niin festivaalin monipuolisuus ilahdutti.
"Pienelle elokuvafestivaalille oli ominaista tietty kodikkuus."
Satiirisissa lyhyissä kauhuelokuvissa Night of the Living Dicks ja Helsinki Mansplaining Massacre veri ja muut ruumiin nesteet purskahtelivat. Voimaantunut nainen sai voiton omahyväisistä miesselittäjistä, ja myös toksinen, tunteistaan mykkä mies saattoi päästä eroon dicheadismista. Elokuvat olivat outo ja kiehtova sekoitus splatteria, zombie-leffaa ja feminististä elokuvaa.
Surrealismin jälkeen salakavala yllättäjä oli Päätalo-elokuva, sillä mieleen hiipi pelottava kiusaus: pitäisikö lukea Päätalot? Yli metrinen pino paksuja kirjoja voisi mennä kahdessa vuodessa, tai lyhemmässäkin ajassa, jos muuta elämää ei ole – toivottavasti kuitenkin on. Mestari jäi mielen perukoille notkumaan Huonemiehen poikaa toiveikkaasti tarjoillen. Innolla odotan, että Iki-Kiannosta kertova dokumentti saa ensi-iltansa. Pidin teaserin hitaasta tunnelmoinnista. Toivottavasti sitä on elokuvassakin.
Kiehtova tuttavuus oli Guled & Nasra, somalinkielin ja Afrikassa kuvattu suomalainen elokuva, joka kertoi kammottavasta köyhyydestä, mutta myös uhrautuvasta rakkaudesta. Kuitenkin: ihminen päättää, kohtaloa säätää. Olisi se ansainnut enemmänkin katsojia, kuin me kaksi, jotka siellä olimme.
Elokuva kannattaa katsoa elokuvateatterissa. Vain iso kangas tarjoaa ympäristön, jonka elokuva ansaitsee. Vaikka katsoisit elokuvia yksin, niin elokuvateatterissa katsominen on väistämättä myös yhteisesti jaettu kokemus. Se on yhteinen uni. Elokuvafestivaalilla, pienelläkin, tärkeitä ovat myös tekijöiden tapaamiset. Ne syventävät elokuvakokemusta.
