Paikallisuutiset

Kainuun vesistöillä vain 5 – 7 senttiä kantavaa teräsjäätä

Teräsjäätä Kainuun vesistöissä on 5 – 7 senttiä eikä selkävesillä toden- näköisesti senkään vertaa. Paksu lumipeite hidastaa jään paksuuntumista.

Paksu lumipeite on hidastanut jään paksuuskasvua Kainuussa. Saman vesistön eri osissa jäätilanne voi vaihdella suuresti, muistuttaa Kainuun ely-keskus.

Jäällä liikkujan on aina varmistuttava jääpeitteen kantavuudesta omalla kulkureitillään ja ennen kaikkea vältettävä heikoilla jäillä liikkumista, ely-keskus toteaa tiedotteessaan.

Mukana on syytä olla asianmukaiset pelastautumisvälineet.

Jään paksuus ja laatu vaihtelee Kainuussa pienenkin matkan sisällä paljon. Syynä on lumi, joka on hidastanut jään paksuuskasvua.

Jään päällä on lunta noin 20 senttiä, josta vesisohjoa on yli 10 senttiä. Järvillä ja lammilla jäänpaksuus on keskimäärin 7–12 sentin välillä, josta teräsjäätä on keskimäärin 5–7 senttiä. Teräsjään laatu voi vaihdella lyhyellä matkallakin suuresti.

Selkävesien tilanteesta ei ole havaintoja.

Kainuun ely-keskus muistuttaa, että vasta vähintään 5–10 sentin vahvuinen teräsjää kantaa yhden henkilön turvallisesti. Samankin vesistön eri osissa jäätilanne voi nyt vaihdella suuresti, joten jäällä liikkujan on aina varmistuttava jääpeitteen kantavuudesta omalla kulkureitillä, varustauduttava pelastautumisvälinein, esimerkiksi naskalit ja kelluntavälineet, sekä ennen kaikkea vältettävä heikoilla jäillä liikkumista, neuvoo ely-keskus.

Usein lumipeite vaikeuttaa heikon jääalueen havaitsemista, joten vesistöjen paikallistuntemus olisi suotavaa jäillä liikuttaessa.

– Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä, ympäristösuunnittelija Pasi Toro Kainuun ely-keskuksesta painottaa.

Alkutalvelle tyypilliseen tapaan jäänpaksuus vaihtelee järven eri osissa huomattavasti. Ensimmäisinä jäätyvät ranta-alueet ja suojaiset lahdet.

Erityisiä vaaranpaikkoja ovat virtauspaikat kuten jokisuut ja lähteiden, viemäreiden sekä hulevesiputkien lähistöt. Myös selkävesillä, kapeikoissa ja syvännealueilla jää voi olla ohutta läpi talven. Isojen kivien, laitureiden ja muiden rakenteiden sekä vesikasvien lähellä ely-keskus suosittelee tarkkailemaan jään paksuutta.

Vesistöjen jääpeite voi muodostua teräsjäästä, kohvajäästä ja jään sisällä olevista vesikerroksista.

Jään laatu voi vaihdella alueittain, ja jää voi olla myös pelkkää teräsjäätä. Teräsjää on suoraan vedestä jäätynyttä jäätä. Se on kirkasta ja läpinäkyvää ja näyttää kairanreiästä katsottuna tummalta.

Kohvajäätä syntyy, kun jäälle nousee vettä ja muodostunut lumisohjo jäätyy teräsjään päälle. Kohvajää on läpinäkymätöntä ja usein vaaleaa. Kohvajään kantavuus on vain noin puolet teräsjään kantavuudesta. Jääpeite voi paksuuntua pari millimetriä vuorokaudessa pakkasastetta kohti, mutta tähän vaikuttaa paikalliset olosuhteet, esimerkiksi tuuli, lumen määrä ja maanmuodot.

Kainuussa jään paksuutta tarkastellaan kolmella havaintoasemalla: Lammasjärvellä Kuhmossa, Oulujärven Paltaselällä ja Pesiöjärvellä Suomussalmella.

Paltaselällä rannan tuntumassa jäänpaksuus oli seitsemän senttiä ja Lammasjärvellä 12 senttiä, josta teräsjäätä vain viisi senttiä.

Havaintoasemilla mitataan jään kokonaispaksuus sekä erikseen teräsjään, kohvajään ja mahdollisten vesikerrosten paksuus kolme kertaa kuussa; 10., 20. ja 30. päivänä.

Lisäksi mitataan veden korkeus jään alapinnasta lähtien sekä jään päällä olevan lumen paksuus. Jään kantavuus ilmoitetaan aina teräsjään paksuuden mukaan.

Jäänpaksuusmittaukset edustavat vain kyseistä paikkaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita.