Kolumnit
Karvattomuus on outo normi
Ihmisten suhtautumisessa ihokarvoitukseen on paljon eroja. Jotkut jaksavat nähdä vaivaa ja pitää paikat sileänä kesät talvet. Sitten on niitä, jotka vain nopeasti siistivät kainalot ja bikinirajan ennen uimahalliin menoa. Tietty sääret, jos on pitänyt olla sukkahousuissa. Toki on niitäkin, jotka eivät karvoille anna sen kummempia ajatuksia vaan antavat niiden kasvaa. Sitten on vielä niitä, jotka antavat karvojen kasvaa karvakapinan, kehopositiivisuuden ja voimaantumisen nimissä.
Eräs poika huomautti nuorelle minulle säärieni olevan karvaiset. Siitä se oikeastaan lähti, en kai pahemmin karvoitustani sitä ennen ollut edes ajatellut. Kun muistelen ensimmäisiä kertoja nähneeni pornograafista materiaalia, ei sielläkään karvoja näkynyt, joten karvaton tai ainakin tarkasti siistitty nainen alkoi tuntua normaalilta. Kun karvanpoistomainoksissakin pitää ajella valmiiksi ajeltua karvatonta säärtä, silloin tuntuu, että naisessa olevia karvoja tarvitsee jotenkin hävetä. Ei tarvitse.
Silti olen hikoillut nyt pari päivää farkuissa vain sen vuoksi, etten ole ehtinyt ajella säärikarvojani. Kokeilin pari kesää sitten kesämekon päälle laittaessani lähteä ulos voimaantumaan ja jätin sääret ajamatta. Kamalan ahdistava reissu siitä tuli, koska en voinut olla miettimättä miten vastaantulijat varmasti huomasivat ja tuijottivat ja tuomitsivat. Vaikka a) ketään muuta ei kiinnosta ja b) jos jotakuta häiritsee minun karvoitukseni, se on hänen ongelmansa, ei minun.
Minua inhottaa vuosisatoja kestänyt ajatus, jonka mukaan sileys kuuluu naiseuteen ja karvoja jättää ajamatta lähinnä hipit tai kapinoivat feministit. Vain koska naisia on kautta aikojen tungettu tietynlaiseen "sopivaan" muottiin.
Eilen deodoranttimainoksessa vilahti karvaiset naisen kainalot. Ehkä mainostajat tajuavat pian lopettaa jatkuvan body shame -kulttuurin ja lopettavat vahvistamasta sitä idioottimaista ajatusta siitä, että karvat naisella olisi jotenkin väärin.
Tähän loppuun vielä Nörttityttöjen ohje teille kaikille: "Jos näet kadulla naisen ihanassa kesähameessa, mutta lähempää tarkasteltaessa huomaatkin jalkoja peittävän Siperian talvestakin selviytyvän karvepeitteen, jatka matkaasi ja unohda asia, koska se ei kuulu millään tapaa sinulle. Karvoista tulee huolestua vasta, kun vastaantulijalla on muhkea turkki, valtavat hampaat, raatelukynnet ja on täysikuu."