Keittiön riemuja

Reilusti yli ysikymppinen pappa opasti ikänsä aateloimana meitä nuorempia. Hänen mielestään miehen ei kannata tärvätä voimaansa lukuisiin naisiin, yksi kerrallaan riittää. Ei myöskään kannata tehdä mitään semmoista työtä, mistä ei pidä. Mutta syödä pitää ja kunnolla. Pappa vahvisti olevansa kiitollinen siitä, että ruokaa oli riittänyt läpi hänen pitkän elämänsä.

Ruoka saattaa muodostua ongelmaksi. Nuorille netin kuvasto on hallaa, sillä harvoin fotoshopatut kuvat kertovat oikeista ihmiskehoista. Syömishäiriöt ovat ikävä tosiasia.

Kaikki eivät viihdy keittiössä. Joillakin viihtymys menee överiksi, kun halutaan hifistellä.

Kiihkeitä keskusteluja käydään veganismista. Arvelen ihmiskunnan kehittyvän askel askeleelta kohti kasvissyönnin valtavirtaistumista. Antiikin ajoista asiaa on pidetty ihmisten hyvinvoinnin takeena, eläinten terveydestä ja elämästä puhumattakaan. Tilasin 1980-luvulla Suomi-lehteä, josta perheeni sanastoon jäi kuolleen eläimen lihan syöminen. Syömme viikoittain kuolleen eläimen lihaa.

"Arvelen ihmiskunnan kehittyvän askel askeleelta kohti kasvissyönnin valtavirtaistumista."

Kauppojen valikoimat ovat pyörryttävän runsaita. Kannattaa ostaa tuoretta ja lähellä tuotettua. Kuhmossa omavaraisuus kukkii, monet sienestävät, metsästävät, kalastavat, marjastavat, viljelevät potut, porkkanat, sipulit itse. Siihen on upeat mahdollisuudet. Jos omaa palstaa ei ole, lähiruokaa tuotetaan.

Onneksi lapset oppivat kotitaloutta koulussa, onneksi isät ja äidit kokkaavat lastensa kanssa ja Kuhmon kouluruokaillussa muistetaan Kuhmon herkut. Keitetäänkö teillä pottupuuroa? Maistuvatko kapakeitto, muikut, syödäänkö riistaa, pistetäänkö kalansaaliit kukkoon. Leivotaanko rönttösiä ja lanttukukkoa?

Hyvä ruoka ei ole kallista. Keväisin voi hortoilla, kerätä villiyrttejä. Koska kotipihani on liikenteestä syrjässä, kerään pihalta nokkosia, siankärsämöä, poimulehteä, koiranputken versoja, suolaheinän ja horsman poikasia, jotka kevyesti ryöpättynä ja kurkumalla ja pippurilla maustettuina synnyttävät rikkaruohokeiton. Lisään joko maitoa ja suurustan tai käytän kevyttä ruokakermaa, en suolaa, koska se peittää kevään makuja. Rikkaruohokeitossa lienee paljon vitamiineja ja hivenaineita. Tule siis pian, kevät, ja pihan rikkaruohot.