Ilman Kamarimusiikkia ei olisi kukoistavaa musiikkiopistoakaan – Kuhmon hengen syntyminen alkoi yhdestä kirjeestä

Kuhmon musiikkiopisto aloitti juhlavuotensa tunnelmallisella juhladokumentilla, joka näytettiin Lentua-salissa perjantai-iltana.

Dokumentissa nousi esiin kulttuurin merkitys uutta luovana ja virikkeitä antavana voimana.

Entinen musiikkiopiston rehtori Pekka Huttu-Hiltunen kertoi dokumentissa musiikkiopiston visiosta sillanrakentajana.

– Meidän kuhmolaiset nuoret näkevät ihan realistisena mahdollisuutena lähteä opiskelemaan musiikin ammattiin. Että ne Kamarimusiikin kurssilaiset ja leiriläiset eivät olekaan jotakin aivan ihmeolentoja, vaan he ovat niitä nuoria, jotka ovat jatkaneet sillä samalla tiellä, mikä voidaan musiikkiopistossa aloittaa.

Äänen noin 10 minuutti kestävässä dokumentissa pääsevät opettajat oppilaat ja musiikin parissa jatkaneet nuoret.

Musiikkiopiston rehtori Elisa Kerolan mukaan dokumentti tekee näkyväksi asioita, jotka arjessa usein unohtuvat ja joita on vaikea sanoittaa: arvot ja mitä soitonopetuksessa tapahtuu ja mikä tekee siitä niin merkityksellistä.

Dokumentin on ohjannut Lauri Danska , joka oli kuitenkin estynyt pääsemästä tilaisuuteen Kuhmoon. Hänen videotervehdyksensä Porvoosta kuitenkin juhlassa nähtiin.

Kamarimusiikki-festivaalilla on ollut ratkaiseva merkitys musiikkiopiston syntymiselle Kuhmoon.

– Tällaista kukoistavaa musiikkiopistoa ei varmasti voisi olla, ellei täällä olisi maailmanluokan musiikkifestivaalia, huomioi Kerola.

Sari Rusanen puhui Kuhmon hengestä, sen kehittymisestä ja Kamarimusiikki-festivaalista. Etualalla kopio Seppo Kimasen vuonna 1970 lähettämästä suuren tapahtumaketjun alkuun panneesta kirjeestä, josta seurasi myös Kuhmon hengen synty. Kuva: Jarno Hiltunen

Kuhmon hengestä kertoi Kuhmon Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Sari Rusanen . Hän kertasi Kamarimusiikki-festivaalin kehittymistä vuosikymmenten aikana.

Merkittävä tapahtuma Kuhmon hengen syntymisessä oli Kamarimusiikin perustajan Seppo Kimasen 1970 Saksasta lähettämä kirje Kuhmon musiikkiyhdistykselle ja yhdistyksen tarttuminen esitettyyn ideaan festivaalista.

Heti alusta saakka luonto oli keskeisessä asemassa suunnitelmissa, samoin huippumuusikoiden tuominen Kuhmoon. Pariisilaisen liikenteen melussa Kimanen oli ajatellut, että "maailman kauneinta" musiikkia olisi esitettävä jossakin muualla kuin suurkaupunkien melskeessä.

Festivaalin kasvaessa ja kehittyessä kansainvälisesti tunnustetuksi huipputapahtumaksi rakennettiin myös Kuhmo-talo.

Laadukasta festivaalia tehdään intohimoisesti, yhteisöllisesti, vuorovaikutteisesti ja epämuodollisesti, totesi Rusanen.

Kuhmon hengelle oli Rusasen mukaan käydä huonosti koronapandemian alkaessa 2020. Festivaalia ei pystynyt olleenkaan järjestämään. Seuraavana vuonna jo pelotti, onko Kuhmon henki säilynyt –  se palasi kuitenkin samanlaisena.

"Kulttuuri on alueen ympärivuotista pitovoimaa, se on vetovoimaa."

Kuhmon henkeä on pyritty selittämään. Eräs itävaltalainen lehti oli joitakin vuosia sitten maininnut Kuhmon vahvuuksiksi siniset järvet, valoisat yöt, kotoisen tunnelman ja ainutlaatuisen musiikin.

Kuhmon henki kehittyi Kuhmon Kamarimusiikin yhteydessä, mutta sitä ei voi linjata enää pelkästään festivaalin hengeksi.

– Meillä on täällä Kuhmon yhteinen hieno kulttuurihenki, Rusanen painotti.

Kamarimusiikilla on takanaan yli 50 vuoden kehityskaari ja Rusanen muistutti, että paljon ollut jo ennen vuotta 1970 ja lopultakin juuret yltävät kalevalaiseen kulttuuriin ja runolauluun asti.

Uutta syntyy koko ajan.

– Näköpiirissä on, että 2026 ollaan Oulun mukana Euroopan kulttuuripääkaupunki.

Tällainen kehitys on Rusasen mukaan ollut mahdollista sillä, että on ollut intohimoisia tekijöitä – ja on edelleen.

– Kulttuuri vahvistaa omaa identiteettiä, kulttuuri on alueen ympärivuotista pitovoimaa, se on vetovoimaa. Kulttuuri on meidän strateginen voimavara.

Rusanen muistutti, että monellakaan pienemmällä tai suuremmallakaan kaupungilla ei ole sellaista visiota kuin Kuhmolla on, johon kulttuuri on tässä määrin sisällytetty.