Kuninkaan palkitsema Mikko Iskanius on kulttuurikaupunki Kuhmon kasvatti

Mikko Iskanius ei muista ihan tarkkaan vuotta, milloin meni musiikkiopistoon Kuhmossa.

Kun hän aloitti, ei vielä ollut Kuhmon musiikkiopistoa, vaan Kainuun musiikkiopisto. Myös musiikkiluokka oli ruokkinut Iskaniuksen kiinnostusta musiikkiin.

Musiikkiopistossa ei ollut ensimmäisenä vuonna trumpetinsoiton opettajaa, mutta Eero Juntusella oli puhallinkerho, joten ensimmäisen vuoden Iskanius soittelikin Eeron kanssa.

– Hän oli minun ensimmäinen opettajani.

Siihen, miksi juuri trumpetti sai mielenkiinnon syttymään, ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta Iskanius kiinnostui soittimesta nähtyään kuvan, jossa poika soitti trumpettia. Hänestä se oli näyttänyt "coolilta".

– Lienenkö edes tiennyt, minkä kuuloinen se trumpetti on.

Valinta oli kuitenkin täysosuma ja musiikkiopistossa oli mukavaa, varsinkin kun sai osallistua orkesteritoimintaan. Kuhmon puhallinorkesterissa vallitsi myös innostava ilmapiiri.

–  Sinne pääsi käytännössä heti mukaan. Orkesteritouhu oli tietysti suuri innostaja.

Pikkupojasta lähtien oli Iskanius kuunnellut jazzia. Vaikka Kuhmossa jazzpiirit eivät olleet koolla pilattuja, kirjastossa oli hyvät levyvalikoimat ja radiosta tuli jazzohjelmia.

Häntä kiinnosti kaikenlainen jazz, myös vanhempi, kuten Glenn Miller .

– Kuuntelin kaikkiruokaisesti oikeastaan kaikkea musiikkia.

"Mies voi lähteä Kuhmosta, mutta Kuhmo ei miehestä."

Kuhmon anti oli iso Iskaniuksen uran kannalta. Kuhmon vahvuuksiksi Iskanius liittää hyvän musiikkiopiston ja orkesteritoiminnan.

– Kuhmon puhallinmusiikin ystävillä oli eritäin vireää orkesteritoimintaa.

Kamarimusiikissa näki musiikin ammattilaisia tavalla, joka ei olisi ollut muutoin mahdollista.

– Pikkupaikkakunnalla ei välttämättä tule ajatelleeksi musiikkia ammattina tai urana. Kuhmossa kuitenkin näki ihan pienenä, että näistä ihmisistä on tullut muusikkoja, ja he tekevät sitä työkseen.

Iskanius arveleekin sen olevan eräs syy sille, että Kuhmosta on lähtenyt maailmalle monta muusikkoa.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen: musiikkiluokka, Kamarimusiikki, musiikkiopisto ja puhallinorkesteri.

Nykyään Iskanius toimii Tukholmassa vaskisoitonopettajana ja muusikkona.

Hän kertoo innostavien opettajien olleen tärkeitä esikuvia siinä, kuinka hauskaa musiikin tekeminen voi oppilaiden kanssa olla.

– Semmoinen esikuva on ollut Arrigo Christian (Blom).

Pohjanlahden toiselle puolelle Iskaniuksen vei jazzmusiikki, sillä Ruotsissa piirit olivat isommat, mutta myös kansanopistojärjestelmä oli Iskaniuksen mukaan kehittynyt, ja jazzpuoli oli vireä. Jazzia saattoi opiskella vakavasti, mutta silti rennolla otteella. Kansanopistosta oli sitten luonnollista jatkaa musiikkikorkeakouluun.

Silti Kuhmo ei ole unohtunut, ja Iskanius vieraileekin mielellään paikkakunnalla. Iskanius on nytkin tulossa pääsiäiseksi, sillä hän esiintyy Kuhmo Big Bandin kanssa konsertissa.

– Mies voi lähteä Kuhmosta, mutta Kuhmo ei miehestä, Iskanius toteaa.

Kuhmo merkitsee Iskaniuksella kotipaikkaa, jossa hän on elänyt lapsuusvuotensa.

– Siellä on hyvin paljon tuttuja, ja edelleen tulen Kuhmoon mielelläni käymään.

Iskanius ei ole käynyt pitkään aikaan Kuhmossa juuri pääsiäisen aikaan, ja nyt hän haluaakin fiilistellä kevättalven ilmoja.

Musiikin ilo ja luovuus

Musiikilliset muistot Kuhmosta tulevat paljolti Kamarimusiikin puolelta.

– Kyllä musiikkiluokallakin oli tosi hauskaa, Iskanius toteaa.

Kamarimusiikin leirillä Iskaniuksella oli ollut opettajana Steven Burns, amerikkalainen yliopiston professori – "trumpettiprofessori". Hän on jäänyt niin hyvin mieleen, että Iskanius sanoo muistavansa joidenkin tuntien annit ulkoa lähes sanatarkasti.

– Tietotaito, jonka Steveniltä sain, on selkäytimessä.

Opettajana tämä oli ollut monipuolinen ja luova, ja juuri sitä Iskanius haluaa itsekin olla omassa työssään opettajana.

– Yritän jatkuvasti kehittää opetusta ja innostaa oppilaita erilaisilla keinoilla.

Opetuksessaan Iskanius käyttää muun muassa luovia harjoituksia, improvisaatiota sekä yhdistää musiikkia ja tanssia, mutta ei perinteistä nuotinlukua ja tekniikkaharjoitteluakaan ole unohdettu.

– Oikeastaan vähintään yhtä suuri osa opetuta on luovuuden kehittämistä, jotta oppilas pystyy hallitsemaan instrumenttinsa. Minusta tosi hyvä taito on semmoinen, että kuullessaan jonkin laulun, pystyy soittamaan sen itse niin, ettei tarvitse nuottipaperia.

Tunneilla oppilaiden kanssa myös sävelletään ja pyritään kehittämään heidän musiikillista luovuuttaan.

Mikko Iskanius sai tunnustuksen opettajantyöstään Ruotsin Kuninkaallisen Musiikkiakatemian vuosijuhlassa vuoden 2022 loppupuolella. Palkintoa oli ojentamassa kuningas Kaarle XVI Kustaa.

Palkinnon perusteluissa todettiin muun muassa, että Iskaniuksen opetukseen on kuulunut ilo ja innostavuus. Sen kaltaista musiikin tekemistä Iskanius haluaa edistää.

edit. Lisätty juttuun osa "musiikin ilo ja luovuus" 15.3. klo 19:22