Nälkämaa jäi muistoihin kainuulaisten ruokapöydässä – Anna Komulainen teki gradun kainuulaisesta ruokakulttuurista

FM Anna Komulainen tuo pro gradussaan esiin kainuulaista ruokakulttuuria ja siihen vaikuttaneita ilmiöitä vuosien 1950 – 1999 aikana. Suomalaisessa ruokakulttuurissa on kaksi suurempaa muutosaaltoa, joista ensimmäinen ajoittuu 1800-luvun loppuun ja toinen 1900-luvun loppupuolelle, josta viimeinen nousi Komulaisen tutkimuksen aiheeksi. Tuolloin sodasta ja pula-ajasta oli selvitty ja alkoi yhteiskunnallinen rakennemuutos, jolloin Suomesta muotoutui hyvinvointivaltio.

Kainuussa uutuudet näyttävät vakiintuneen kansan käyttöön vähän hitaammin kuin Suomessa yleisesti. Hitaamman modernisoitumiskehityksen taustalla Komulainen arvioi olevan pitkien ja kauan tiettömienkin välimatkojen, kotitalouksien hitaamman sähköistymisen ja väestön enemmistön sosioekonomisen aseman.

– Varsinkin tutkimusajanjakson alkupuolella oli vahvasti näkyvissä, että osa ihmisistä asui sellaisilla aluilla, johon ei ollut rakennettu tietä tai vedetty sähköverkkoa.

Sähköttömyys on eräs merkittävä syy siihen, että välttämättä ei saatu esimerkiksi samanlaisia keittiövälineitä, joita oli käytössä kaupunkilaisperheillä.

Lisäksi sijainti vaikutti, sillä tutkimusten mukaan ruokakulttuurin uutuuksien leviämisen suunta on yleisimmin ollut Etelä-Suomesta Pohjois-Suomeen.

Perhe ruokailemassa Kajaanin Koutaniemellä 1984. Kainuun Museon kuva-arkisto / Jussi Mielikäinen

Väestön aiemmin niukat olot ovat kuitenkin luoneet arvostusta ruokaa kohtaan, mikä näkyi vielä 1900-luvun loppupuolellakin erityisesti ruokailuhetken rauhoittamisen sekä edullisen ja täyttävän ruoan kautta.

–  Valokuvista välittyy harras ja rauhoitettu hetki, Komulainen kuvailee.

Kainuulaisesta ruokakulttuurista löytyi myös yleissuomalaisesta kehityksestä ja ruokakulttuurin modernisoitumisesta poikkeavia alueellisia erityispiirteitä.

Erikoisuutena tutkimuksessa nousi esille leipään kohdistunut suuri arvostus. Perinteisestikin tunnustettu leipäkulttuuri on ollut Kainuussa keskeisessä roolissa 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Leivät ja leivonnaiset olivat monipuolisia: on ollut monenlaisia leipiä, piirakoita ja kukkoja.

– Leipä on keskeinen osa ruokaperinnettä, Komulainen toteaa.

Keskimäärin leivän kulutus alkoi maassamme vähentyä 1900-luvun lopulla. Sitä vastoin Kainuussa leivän arvostus on ollut keskivertoa suurempaa. Lautasen vieressä usein näkyy myös leipää.

Lisäksi maitotuotteita, kahvia ja erilaisia kahvileipiä kulutettiin aineiston valokuvien perusteella enemmän kuin Suomessa yleisesti.

Ruokakulttuurissa näkyivät itäsuomalaiset vaikutteet paitsi perinteisten ruoka-alueiden, myös karjalaisen siirtoväen asuttamisen kautta.

Kuvassa näkyy perinteinen tapa juoda kahvia. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto / Jussi Mielikäinen

Kainuulaiset elivät 1960-luvun lopulle asti suurimmaksi osaksi maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jossa alkutuotanto oli monen kodin tulonlähde.

Elinympäristö, taustat ja tottumukset ohjaavat ruokaan liittyviä valintoja, joten ruokakulttuuri pysyi 1950 – 1960-luvuilla maaseutualueilla perinteisenä. Kuitenkin 1960-luvulla vanhojen tottumusten rinnalle alkoi nousta myös uusia tapoja.

Suomalaisen yhteiskunnan ja ruokakulttuurin murroskohtana on pidetty 1970-lukua, mutta Komulaisen mukaan kainuulainen ruokakulttuuri vaikuttaa tuolloin olleen vielä melko muuttumaton.

Suurimpia muutoksia kainuulaiset kokivat suhtautumisessa ruokaan, sillä tutkimusajankohtana tavat ja arvostukset kokivat suuremman muutoksen kuin kulutetut raaka-aineet.

Kuitenkin esimerkiksi salaatit alkoivat ilmaantua pöytiin 1970  – 1980-luvuilla.

– Juhliin saatettiin kattaa salaattilautasia jo 1950  ja 1960-luvuilla, mutta arkiruokailuun salaatit tulivat myöhemmin, Komulainen sanoo.

Toki kasviksia oli syöty aiemminkin, mutta nyt se alkoi näyttäytyä salaatin muodossa. Kasvisten syönti lisääntyi myös terveysvalistuksen seurauksena.

Arvostus ruokaa kohtaan muuttui viimeistään 1980  – 1990-luvuilla energian takaajasta myös viihtymisen välineeksi. Tämä kertoo kysynnän sekä kulutustottumusten muutoksista.

Modernisoituvassa maakunnassa ruoasta alkoi tulla elinehdon sijaan tapa viettää yhteistä aikaa, viihtyä ja harrastaa. Komulaisen mukaan ruokakulttuurin näkökulmasta merkittävää ovat paitsi kulutetut ruoka-aineet, myös arvot, merkitykset ja tavat ajatella.

– Käydään yhä enemmän ravintolassa syömässä ja vietetään ruoan kautta yhteistä aikaa toisten kanssa, Komulainen kertoo.

Martat testaavat keittiövälineitä noin 1970. Kainuun Museon kuva-arkisto

Yhteiskunnalliset muutokset ja trendit vaikuttivat 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kainuulaiseen ruokakulttuuriin. Elinympäristöjen muuttuminen, infrastruktuurin parantuminen, keittiövälineistön tekninen kehitys, elintason nousu ja tiedonvälityksen lisääntyminen vaikuttivat ruokailutottumuksiin ja käytäntöihin.

Ruoan hankinta siirtyi valintamyymälöihin, ruoan valmistus alkoi helpottua ja ruokavaliot hiljalleen monipuolistua ja muuttua terveellisempää suuntaan.

Tuoreiden kasvisten ja jälkiruokien ilmeneminen, alkoholin kulutuksen muutokset sekä lihan kulutuksen kasvu viittaavat ruokailutottumuksien laajempaan keskiluokkaistumiseen.

Lisäksi ruokahuoltoon liittyvien kurssien määrä ja monipuolisuus olivat merkittävässä roolissa läpi tutkimuksen tarkasteluajan. Nälkämaa-mielikuvasta ei ruokakulttuurissa juurikaan näkynyt vaikutteita 1900-luvun loppupuolella.

"Kainuussa uutuudet näyttävät vakiintuneen kansan käyttöön vähän hitaammin kuin Suomessa yleisesti."

Anna Komulainen on tehnyt Pro Gradu -tutkielman Kainuulaisessa ruokapöydässä: Valokuvat ilmentämässä kainuulaista ruokakulttuuria vuosina 1950–1999. Kuva: Anna Komulainen

Valokuvat ovat kiehtoneet

Anna Komulaista lapsuudesta asti

Anna Komulaisen pro gradun uutuus on hänen metodologisessa valinnassaan keskittyä tarkastelemaan ruokakulttuurin muutosta valokuva-aineiston kautta.

Valokuvia ja negatiiveja on käytetty suomalaisessa historiantutkimuksessa verrattain vähän.

Sen huomasi siitäkin, että menetelmäkirjallisuutta valokuvien lähdekäyttöön löytyi vähän suomenkielisenä.

Valokuva-aineistoon pohjautuva gradu kartoitti ruoan ja ruoka-aineiden kulutusta sekä ruoan hankinnan, valmistuksen ja nauttimisen tapojen kehitystä Kainuussa.

Ruoka-aiheisia kuvia gradun tekoon Komulaisella oli käytössään reilut 200.

– Heti alussa olin yhteydessä Kainuun museolle. Pro gradu tutkielmaan Kainuun museon valokuva-arkisto ja siitä poimitut ruoka-aiheiset valokuvat olivat riittäviä.

Valokuvatutkimuksessa katsotaan myös taustalta löytyviä merkityksiä: kuka on valokuvaajaa ja mikä on kuvan ottamisen tarkoitus.

– Valokuvissa on paljon sanoittamatonta tietoa.

Valokuvat ovat aina kiinnostaneet Komulaista.

– Olen pienestä asti tykännyt katsella vanhoja valokuvia.

Valokuvat mahdollistivat käsiksi pääsyn tiettyyn historialliseen hetkeen – ikään kuin sukeltamaan sisälle tilanteeseen.