Omasta kulttuurista saa olla ylpeä ja toisia on hyvä tuntea
Suomalais-ugrilaisuus on termi, joka on esiintynyt tämän vuoden aikana jo moneen kertaan Kuhmolaisen uutisissa. Termi voi olla monelle merkitykseltään varsin vieras, vaikka tietääkin suurin piirtein, mitä se tarkoittaa. Nykyisessä globaalissa maailmassa, ei kielisukulaisuus välttämättä merkitse kovin paljon.
Kieli on kuitenkin paljon enemmän kuin vain kieli, ja kielisukulaisuuden voi ajatella olevan sitä kautta myös kulttuurista sukulaisuutta.
Perjantaina esimerkiksi värikkäät kansallispuvut ja hiihtotaito yhdistivät suomalais-ugrilaisia kansoja, kun Kuhmossa vietettiin suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia. Oli hienoa, että lapset oli otettu mukaan tähän tilaisuuteen.
Yhä yhtenäisemmäksi muuttuvissa globaaleissa kulttuureissa, voivat perinteet osoittaa kulttuurien erilaisuutta. Vaikka koemme olevamme eurooppalaisia ja globaalin maailman kansalaisia, on omalla suomalaisella kulttuurilla edelleen merkitystä. Pienillä paikkakunnilla perinteet säilyvät usein pidempään kuin kaupungeissa.
Kuten kaupunginjohtaja Tytti Määttä avajaispuheessaan totesi, on tärkeää olla ylpeä omasta kulttuurista, mutta yhtä lailla on tärkeää oppia tuntemaan toisia kulttuureja, kieliä ja tapoja.
