Kolumnit

Pakina: Parkkipaekkakeskustelua

Keväisen kirkas aamupäivä Kuhmon keskustassa. Parkkipaikalla vanhassa autossa istuu vanha isäntä seuraamassa uteliaana ympäristöään. Isäntä katselee pankin työmaata, kun ajatusjuoksun katkaisee napakka koputus sivuikkunaan. Hän rullaa ikkunan auki.

Ukko: Ka, Pölöhölän Matti.

Pölöhö-Matti: Ka terve, terve. Outta työhi kylälle lähtennä.

Ukko: Pittäähän se välillä käyvä kirkollae pyörähtämässä. Ensinnäe apteekista yskänleäkettä ja nyt emäntä mäni Marikkoon lypsylle.

Pölöhö-Matti: Ja sinä jäet tänne päevystämmään.

Ukko: Ka tuota työmaata kahtelen... Monenkohan ropotin navetta sitä tuohonni mahtannoo nousta? Van miellyttäähän se perukkalaesen silimää.

Pölöhö-Matti: Entäpä tuo torin himmeli? Se on vissiin Kuhmohi siirtynnä avaruusaekaan, ihan ku oesi uhuvo laskeotunna keskelle kaopunkie. Mitähän lie löytyy aekannaan Tuupalan huputuksen alta...

Miehet ovat hetkisen aikaa hiljaa. Tuuli tuivertaa ja nostaa katupölyä. Matti kaivaa sätkätopan pusakkansa taskusta.

Pölöhö-Matti: Joko työ kävittä eänen reäkäsemässä?

Ukko: Sunnuntaena vasta. Van mitenköhän tuo mahtannoo riittää kaopungilla varoja, kun tiukkaa näötöstää tekevän herroellae. Moalaesliiton sennaattorihi oli vaen lakanan ripustanna Peoranpolun varteen.

Kuhan ees nuorisolle riittäsi sitä rahhoo.

Pölöhö-Matti: Kuhan ees nuorisolle riittäsi sitä rahhoo. En minä aenakkaan sen kummosempie toevosi, kuhan vaen saesi vanahuuven päevillä pötkötellä oman kunnan saeraalapetillä.

Matti sytyttää sätkän tulitikuilla ja yskii todella lujaa.

Pölöhö-Matti: (yskien). No saakeli sehän. Sepelikö se noen pölissöö...

Ukko: Tuolla menolla löyvät ihtesi pötköttelemästä sieltä vanahainkoen noapurista.

Pölöhö-Matti: Pitäsihän se älytä. Van on se eri mukava vaekka pilikillä piippuo tuprutella. Siitäpä tulihin mieleen; pittää käyvä Makasiinista toukkie hakemassa, vielä kun jäien aekkaan ehtii.

Ukko: Se on meilläe alakanna jo järvi männä rantaporreille. Peässöö kohta melekeen suoraan kylyvystä pulahtammaan. Tuoltahan tuo emäntähi jo tulla köpöstellöö.

Pölöhö-Matti: Nähhään, jos ei välissä sokkeovuta!

Matti poistuu. Isäntä rullaa ikkunan kiinni, kääntää avainta virtalukossa ja emäntä istuu ostoskasseineen pelkääjänpaikalle.

Akka: Kuka se tuo oli?

Ukko: Ka vanahoja kansakoulukavereita.

Akka: Eipä sinnuokaan äkkie arvaesi kouluja käöneeksi mieheksi...