Polku: Kirja ilmiöistä ja historiasta Vienan reitin varrelta

Polku: Kulttuuria ja historiaa Vienan reitin varrella , Toim. Paavo Keränen ja Marja Kynkäänniemi : 2022

Polku on antologia eli se on koostettu lähes kokonaan Vienan Reitti ry:n seminaarien materiaaleista, ja sillä on useita kirjoittajia. Heistä jokainen käsittelee teema omasta tutkimusintressistään käsin. Kirja antaa monipuolisen kuvan Vienan reittiin eri tavoin kytkeytyvistä kulttuuri-ilmiöistä ja historiasta.

Onkin siis luonnollista, että teoksen ensimmäinen luku käsittelee myyttistä alkua, maailmansyntyä: Puu on maailmakaikkeuden rakenteen perusta. Ylisen, alisen ja tämänpuoleisen yhdistää universaalirakenne; maailmanpuu, maailmanpylväs; jonka idea ulottuu syvälle esihistorian hämärään.

Puuhun liittyi yleensäkin runsaasti uskomuksellisia ja maagisia käsityksiä, niin rajan takana, Vienassa, kuin Itä-Suomessakin.

Puu on yhdysside tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Tätä kuvaa ajatus, jonka mukaan viimeisen hetken koettaessa yksin metsässä saattoi ripittäytyä puulle. Lyydiläisen sanonnan mukaan parempi onkin ripittäytyä narahtelevalle puulle, kuin kehnolle papille.

Karsikoksi sanotaan tietyllä tavalla hakattua ja karsittua havupuuta. Karsikko liittyy usein tuonpuoleisessa mielessä vaarallisiin tilanteisiin, joissa ihmisen sosiaalinen asema muuttui, kuten häissä, kuolemassa initaatiossa. Merkittiinpä hyvä kala-apajakin karsitulla puulla.

Samoja pakanallisia ideoita, kuin karsikkopuussa, on siirtynyt myös kristillisiä tienvarsiristejä koskevaan ritualistiseen käyttäytymiseen. Ne ovatkin karsikkojen seuraajia. Ristiin saatettiin sitoa "tuulipaikka" eli kangassuikale tai asettaa kivi sen juurelle panttina suojeluksesta.

Karsikkopuu Kivi-Kevätin rannalla. Kuva: Anne Juntunen / Vienan reitti

Raja erottaa , –mutta myös yhdistää. Rajalla on ominaisuus kuulua kahteen paikkaan yhtä aikaa. Kuvaavaa on, että raja-sanakin on kulkeutunut meille toiselta puolelta, lainana slaaveilta.

Rajan yli vie tie, polku. Se ylittää rajan Vuokinlatvalla, joka on Euroopan vanhin rajanylityspaikka.

Suomussalmella Vienan reittinä tunnettu 27 kilometriä pitkä polku on Suomen puolella oleva osa sitä reittiä, jota on kutsuttu myös Vienan valtatieksi.

Se oli tärkeä reitti. Sitä pitkin pääsi Vienanmereltä Kainuun merelle ja aina Perämerelle saakka. Sivuhaaraa pitkin toki Kuhmoonkin.

Vienan Karjalasta käsin harjoitettiin vilkasta kansakäymistä. Vuosisatojen ajan tätä reittiä ovat liikkuneet niin metsästäjät, kauppiaat, runonkerääjät kuin vainotielle lähtijätkin.

Rajarauhajärjestelmällä pyrittiin sodankin keskellä ylläpitämään paikallista rauhaa rajan molemmin puolin. Mistään talonpoikaisrauhasta ei silti ollut kysymys, sillä ilman kruunun suostumusta ei olisi ollut rajarauhaakaan. Suurin osa rajarauhoista Suomenmaassa koski Kainuuta ja Kuusamoa. Varsinaisia "regionautteja" olivat sanomamiehet, jotka toimivat välittäjinä rajan toiselle puolelle.

Rauhan aikoina polkua matkasi myös laukkukauppias, joka on ollut odotettu vieras korpi-Kainuun kylissä, vaikka joskus heihin saatettiin suhtautua varauksellakin, kuten Kuhmon Korpisalmella ja Vieksissä joinakin aikoina.

Laukkukauppias kantoi laukussaan kaikkea tarpeellista ja kertoi uutiset. Kun laukkurit tulivat Suomen puolelle, kääntyivät he kukin omalle kauppa-alueelleen ympäri maatamme.

Matkamiehen ristiä viedään paikoilleen Vienan reitin varrelle. Kuva: Anne Juntunen / Vienan reitti

Näiden aiheiden lisäksi Polku-kirjassa käsitellään Kalevalan maantiedettä, vienalaista käsityöperinnettä, venäläisiä Vienan Karjalan tutkijoita, jatulintarhoja, Vienan saamelaisia ja runolaulua. Viimeksi mainitusta aiheesta on kirjoittanut kuhmolainen Pekka Huttu-Hiltunen . Selitystä runolaulun säilymiselle juuri Vienassa on etsitty perifeerisestä asemasta ja muutosvastaisuudesta. Huttu-Hiltunen haluaa nostaa esiin ortodoksisen uskonnollisuuden merkityksen. Pakanaperinnettä ei karsittu samalla tarmolla kuin luterilaisessa Suomessa. Pappeja näkyi vienalaisissa pitäjissä paljon harvemmin.

Jatulintarhoja tarkastellaan "eläytymismetodin" kautta, jossa on osattava lukea maastoa ja opeteltava "kuuntelemaan äänetöntä ja aistimaan näkymätöntä". Teoksessa on kuvia, jotka valaisevat kulloinkin käsiteltyä asiaa. Kirjaan sisältyy myös venäjänkielinen luku, jonka olemassaoloa ei perustella.

Polun on julkaissut Vuonna 2019 perustettu Vienan reitti ry, jonka tarkoituksena on muun muassa kehittää Vienan reittiä sekä vaalia siihen liittyvää kalevalaista ja vienalaista kulttuuriperinnettä.

Jarno Hiltunen