Kolumnit

Pommin nurkka: "Horttonoomi"

Minun nenäni on tarkka. Se haistaa asioita, joita te ihmiset ette taatusti huomaa, ja olen siitä hyvin ylpeä. Se on pieni ja vaaleanpunainen, melkein kuin teidänkin.

Nuorena tyttönä olin kuitenkin kateellinen koirille, kun heillä oli mielestäni nätimpi musta tai ruskea kuononpää, joka oli sen näköinen nekku, että se oli todellakin tarkoitettu tositoimiin. Nykyään kannan ylpeänä omaa tuulenhalkaisijaani, sillä jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Jopa ihmiset.

"Ooh, kukkia minulle!" Pommi muistuttaa huolehtimaan, että kissataloudessa vältettäisiin kissakavereille myrkyllisiä kasveja. Kuva: Jarno Hiltunen

Nenäni huomaa helposti kaiken uuden ja kiinnostavan, ja nyt siihen hiipi jokin outo tuoksu. Tilanne vaatii tutkimista siinä määrin, että havahdun täysin hereille. Laskeudun kukkalaudalta, jossa olin päiväunilla ja ryhdyn seuraamaan hajuvanaa.

Hyppään tuolille ja ponnistan siitä pöydälle. Pitää olla tarkkana, sillä koskaan ei tiedä, miten ihminen suhtautuu kissaan pöydällä, vaikka se on paras tähystyspaikka ikinä. Asiat, jotka ovat itsestään selvyyksiä kissoille, eivät ole sitä ihmisille. Jonkun pitäisi tehdä opas nuorille kissoille, jotka suunnittelevat ensimmäisen ihmisensä ottamista. Näin vältyttäisiin monilta väärinkäsityksiltä.

Vedän ilmaa sieraimiini, ja toden totta jotakin ihmeellistä on ilmestynyt kotiini. Tuoksu leviää maljakkoon laitetuista keltaisista kukista - ja ne olivat isoja, tarkoitan suorastaan valtavia. Myöhemmin saan kuulla niiden olevan auringonkukkia.

Tarkastelen niitä vähän aikaa ja kurotan sitten kaulaani, mutta ne ovat kovin korkealla. Täytyypä muistuttaa ihmistä siitä, että olen vain vajaan puolenmetrin korkuinen, kun se seuraavan kerran tuo kukkia minulle. Toki pituutta löytyy jos, nousen takatassuilleni. Ihmiset ovat jatkuvasti takatassuillaan, mutta minusta se on epämukavaa ja epäkäytännöllistä.

Kurotan lisää ja maistan yhtä kukista. Hmm, tätä voisi ottaa lisääkin. Kurotan vielä pidemmälle, mutta oijoi, silloin alkaa koko viritys kallistua. Saan tassuihini vauhtia ja loikkaan juuri ajoissa pois kaatuvan maljakon alta. Se kierii pöydällä kyljellään, vesi roiskuu suuaukosta ja kukat leviävät ympäriinsä.

Vaistoni kertoo, että nyt taitaa olla viisainta poistua näkyvistä. Juoksen häntä viidentenä jalkana pois huoneesta juuri kun ihminen ryntää paikalle. Näytän epäilemättä syylliseltä haveriin eikä tällä kertaa auta uskotella, että naapurin hamsteri teki sen.

Kerran olin pudottanut kukan pöydältä ja kerroin ihmiselle, että tekijä oli naapurin Nöpö, ja se meni ihan täydestä. Ihminen soitti naapurille ja käski pitää hamsteriaan paremmin silmällä, vaikka hän nukkui kaikessa rauhassa pesässään.

Pommi on 12-vuotias kuhmolainen tyttökissa ja tällä palstalla se kertoo kuulumisiaan.