Kolumnit

Pommin nurkka: Pommin joulupaketti

Taas on se aika vuodesta, kun ihmiset kantavat puun sisälle huoneeseen ja asettelevat sen oksille kiiltäviä palloja ja nauhoja.

Olen pitkän elämäni aikana yrittänyt ymmärtää ihmisiä, mutta täytyy myöntää, että aina se ei ole niin helppoa. Aluksi luulinkin, että ihminen haluaa tukea urheiluharrastustani ja käytin värikkäitä muovipalloja nyrkkeilysäkkeinä. Menestyksekkäästi täytyy sanoa.

Oikea koukku sai pallon putoamaan lattialle, jolloin vaihdoin lajia jalkapalloon. Mutta juuri kun olin saamassa pallon maaliin, ihminen ryntäsi paikalle ja ryösti pelivälineen tassuistani. Suivaannuin verisesti. Eihän se tule kuuloonkaan, että katsomo sekaantuu kesken kaiken peliin. Menin nurkkaan mököttämään. En sanonut yhtään mitään. Mulkoilin vain. Toivottavasti tyhmä ihminen tajusi, millainen moukka oli.

Ihmiset kutsuvat tätä aikaa jouluksi ja niillä on semmoinen aika lutuinen tapa, että antavat toisilleen lahjoja. Minäkin pääsen osalliseksi heidän kummallisuuksistaan. Yleensä paketistani löytyy tonninkalaa tai kuivattuja silakoita. Kumpikin on suurta herkkuani, joten en suinkaan valita.

Olenpa itsekin varannut lahjan naapurin Lili-kissaa varten. Saa nähdä näenkö häntä taas milloin ja mitähän hän mahtaa tuumia lahjastaan? Sitä valitessani olen ajatellut hänen persoonaansa ja kissamaista tyyliään. No, onhan hän joskus äkkipikainen, mutta eiköhän meissä kaikissa ole vikamme. Lilikin muuten pitää silakoista.

Kun päivystin ikkunassa, näin pienen parven talitiaisia söpöt tonttulakit päässään. Ne kertoivat menevänsä pikkujouluihin Iivantiiraan. Siellä on kuulemma kemut pihlajassa talipallon äärellä.

Juhlamielellä kun olivat, pyysivät he myös minua mukaansa, vaikka hyvin kyllä tiesivät, että ei neljän tassun avulla liikuta kuin ne, jotka on varustettu virkeällä siipiparilla. Lentoon pyrähtäessään ne kehottivat varomaan koronaa, se kun voi kuulemma tarttua ihmisestä kissoihinkin. Minä kun olin tämmöinen kotikissa.

Minua puistatti. Päätin, että ihmiseni saa kyllä luvan pysyä kiltisti kotosalla eikä laukata ympäriinsä kaikennäköisissä tautipesissä.

Pommi on 11-vuotias kuhmolainen tyttökissa ja tällä palstalla se kertoo kuulumisiaan.