Kolumnit

Pommin nurkka: Rankka pääsiäinen

Luulen, että minun täytyy kertoa teille pääsiäisestä.

Se alkoi kuin mikä tahansa päivä: huikkasin aamutervehdyksen ihmiselleni ja marssin aamiaiselle.

Syötyäni olin jo häippäsemässä päikkäreille huuliani nuoleskellen, kun katseeni osui pöydälle. Siellä oli jotakin kummaa.

Voi jospa olisin jatkanut unille!

Vilkaisin ympärilleni, ja kun kukaan ei ollut näkemässä kiipesin tuolille ja siitä sitten keittiönpöydälle. Kyllä! Täällä kasvoi heinää, ja siihen oli jopa aseteltu pieniä, pörröisiä tipuja koristeeksi. Minulleko!?

Maistelin ruohoa ja tulin niin iloiselle mielelle, että huitaisin tassullani yhtä keltaisista tipuista. Se lensi lattialle ja minä tietenkin salamana perässä.

Alkoi riemukas jahti ja se oli siirtynyt jo olohuoneen puolelle, kun tyly ihminen ilmaantui paikalle.

– Mitä kummaa sinä teet? se parkaisi.

Tuijotin hölmistyneenä. Eikö se muka näe, että ajan takaa lintua?

Sitten se tuli ja vei lintuni pois. Nakkelin niskojani.

"Mitä minä muka taas tein?" Kuva: Jarno Hiltunen

Olin jo myöhässä päikkäreiltä.

Venyttelin niin, että olin tosi pitkänä, ja sitten haukottelin niin leveästi, että leukaperät olivat irrota toisistaan. Kipusin tuolille ja kiedoin hännän ympärilleni vähän jo rauhoittuneena.

Sitten minua alkoi oksettaa. Muistin ruohon, jota olin pöydältä syönyt, ja annoin palaa.

Ihminen sekoili taas, kun näki sotkun tuolilla. Ihan kuin Nicolas Cage.

Ei täällä voinut nukkua. Nostin häntäni ja jätin tylsimyksen yksin. Tornini ylimmällä tasolla nukuin lopulta viattoman kissan unta.

Kuten huomaatte, aamu oli ihan kauhea. Ihmisen aivoituksia on niin vaikea ymmärtää, kun niissä ei useinkaan ole päätä eikä häntää.

Ajattelin kuitenkin toistaiseksi pitää omani. Kuka sen siksi toiseksi huolisi, eihän sitä voinut luontoonkaan vapauttaa?

Illalla tassuttelin katsomaan ihmistä. Se tollasi juttua, jota se nimittää elokuvaksi. Ilokseni siellä meni yksi suosikeistani, Rocky VI.

Kiipesin käsinojalle nähdäkseni paremmin, kun nyrkkeilijöiden hansikoidut kädet tekivät monimutkaisia liikkeitä. Lumoavaa.

– Pitäisiköhän minunkin hankkia nyrkkeilyhansikkaat? Sellaiset punaiset? kysäisin ihmiseltä.

Se rapsutti korvan takaa.

Pommi on 11-vuotias kuhmolainen tyttökissa ja tällä palstalla se kertoo kuulumisiaan.