Paikallisuutiset

Rospuuttoaika on pian taas käsillä – näin varaudut kelirikkoon

Kelirikkokauden alkaminen on jokakeväinen jännityksenaihe myös Kainuun sorateillä.

Ely-keskuksen maanteiden hoidon projektipäällikkö Juuso Kivilähteen mukaan Kainuussa yksittäiset tiet ovat alkaneet pehmetä ja kelirikkomurskettakin on ajettu muutamia kuormia.

Lähes kaikki soratiet kärsivät jossain määrin kelirikosta tietyssä vaiheessa sulamiskautta. Vähintään pintakelirikkoa esiintyy, kun tien pinta on sulaessa hetkellisesti märkänä.

Perinteisesti Kainuussa esiintyy pahinta kelirikkoa alueilla, joilla kulkee paljon raskasta liikennettä, kuten puunajoa.

Kaikkein eniten kelirikkoon vaikuttaa kevään säätilanne. Aurinkoisina päivinä ja yöpakkasilla kelirikko voi mennä ohi lievänäkin. Lämpimällä säällä ja etenkin runsaitten vesisateiden myötä tiehen voi syntyä syvälle vaikuttavaa runkokelirikkoa.

Aina täytyy ajatella soratien varren asukkaita.

Mikäli kantavuus heikkenee huomattavasti kelirikon aikaan ja liikkumista joudutaan rajoittamaan, tielle asetetaan yleensä 12 tonnin painorajoitus, tienpidon asiantuntija Ari Junkkari Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta kertoo.

– Sillä turvataan elintärkeiden kuljetusten liikkuminen. Aina täytyy ajatella soratien varren asukkaita, että ambulanssit sun muut pystyvät kulkemaan joka tilanteessa.

Junkkarin mukaan Kainuussa on yleensä tarvinnut asettaa suhteellisen vähän painorajoituksia, sillä esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaahan verrattuna Kainuun tiet on rakennettu paremmalle maaperälle. Tilanne vaihtelee kuitenkin alueittain.

Viime vuonna Kainuussa oli yhteensä noin 52 kilometriä painorajoitettuja teitä. Määrä kuulostaa yllättävän vähäiseltä, ottaen huomioon maakunnan kattavan soratieverkoston.

– Kainuussa soratiet ovat kohtalaisen hyväkuntoisia, joten runkokelirikkoa ei esiinny niin paljon, Juuso Kivilähde toteaa.

Tienkäyttäjä voi varautua kelirikkoon parhaiten olemalla valveilla kevätaikaan. Kelirikon alaisella tiellä ajettaessa on hyvä alentaa nopeutta.

– Tien alkuun ilmestyy yleensä kelirikosta varoittavat merkit, vaikka painorajoitusta ei tarvitsisikaan asettaa. Silloin kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä tiellä voi olla ajoittain epätasaisia tai hyvin pehmeitä kohtia, Junkkari sanoo.

Hänen mukaansa normaalina kelirikkokeväänä maantiet ovat kuitenkin pääosin liikennöitävässä kunnossa.

– Yleensä henkilöautoilijaa haittaa pintakelirikko, eli tien pinta on pehmentynyt, siihen jää renkaan jälkeä ja ajaessa tuntuu, että autoa täytyy ohjata vähän enemmän.

Keväisin suunnitellaan kohteet kuluvalle vuodelle ja pahimpia korjaillaan vähän kovemmalla kädellä.

Mikäli tielle ilmestyy liikenneturvallisuutta vaarantavia kohteita, kuten isompi reikä tai rumpukohta meinaa hajota sulamisvesien myötä, asiasta on syytä ilmoittaa tienkäyttäjän linjalle.

– Muutoin hoitourakoitsija valvoo tiestön kuntoa jatkuvasti – sillä lailla yllätyksiä ei pitäisi tulla, Junkkari toteaa.

Tarvittaessa urakoitsijat ajavat kelirikkomurskeita. Lisäksi kelirikkoaikana pyritään olemaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa ja keskustellaan esimerkiksi yöpakkasten hyödyntämisestä kuljetuksia suunniteltaessa.

Junkkari kertoo, että rospuuton aiheuttamaa teiden rikkoutumista ennaltaehkäistään lähinnä tekemällä kelirikkokorjauksia kesäaikaan yksittäisissä, lyhyissä jaksoissa.

– Varsinaista erillisrahoitusta ei ole tullut kelirikon torjuntaan, mutta hoitourakoissa tehdään vuosittain jonkun verran kelirikkokorjauksia. Aina tässä keväisin suunnitellaan kohteet kuluvalle vuodelle ja pahimpia korjaillaan vähän kovemmalla kädellä.

Junkkarin mukaan tarvetta kelirikkokorjauksille kuitenkin on, sillä soratiet ovat tavallisesti melko kevyesti rakennettuja, minkä vuoksi tiessä esiintyy heikompia kohtia.

– Lisäksi sorateillä parannetaan kuivatusta, eli noin viiden vuoden kierrolla ojia perkataan ja samalla soratielle lisätään kulutuskerrosta myös kelirikkoaikaa helpottamaan.