Ihmiset

Antebellum – kauhuelokuva eriarvoisuuden ytimessä

Antebellum : Ohjaaja: Gerard Bush, Christopher Renz. Pääosissa: Janelle Monáe, Jena Malone, Eric Lange, Jack Huston. USA: 2020. Gnre: kauhu. Peurat: 4/5

Valkoinen tyttö juoksee hulppean kartanon pihalla äitinsä rakastavaan hyväilyyn. Samaan aikaan plantaasilla ammutaan orja pakoyrityksen vuoksi.

Sama maailma, kaksi erilaista todellisuutta.

Antebellumissa seurataan kahta näennäisen erillistä tarinakaarta. Eden elää orjille tarkoitetulla rangaistusplantaasilla, jota konfederaation sotilaat julmasti hallinnoivat. Hänen päivänsä täyttää työ puuvillapellolla. Ja joskus yöllä kartanon isäntä käy hänen mökissään täyttämässä seksuaalisia halujaan.

Elokuva kertoo Veronicasta, mustasta menestyskirjailijasta, feminististä ja afroamerikkalaisten oikeuksien puolustajasta meidän ajassamme.

Veronican todellisuuteen kuuluu rasismi, jota hän kohtaa päivittäin. Sitä esiintyy yhteiskunnan rakenteissa sekä valkoisten asenteissa.

Joskus tämä eriarvoistava asenne ilmenee mustan saamassa huonommassa palvelussa.

Joskus se on katseessa.

Rasismia on sekin, että valkoinen ystävä yrittää hyväntahtoisesti ottaa ohjat ja puhua mustan yli.

Vaikka Veronica on menestynyt ihminen, kohtaa hän ihonvärinsä vuoksi haasteita, joita valkoiset eivät koe. Tämä on intersektionaalisen feminismin ydintä.

Menneisyys ei koskaan kuole. Näin kertoo William Faulkne r.

Yhdysvalloissa orjuuden muisto ja sen seuraukset muodostavat kansakunnan kipupisteen.

Kun konfederaation lippu vedetään plantaasilla tankoon, on se etelän valkoisille ylpeyden aihe, mutta mustille nöyryytysten, väkivallan ja alistamisen symboli.

Antebellun on loistava puheenvuoro poc-ihmisten kohtaamasta rasismista sekä sen muodoista nykyisyydessä ja menneisyydessä.

Antebellumin juoni sisältää myös ovelan twistin, joka tekee siitä kauhuelokuvan. Vaikka tältä osin juoni saattaisi helposti mennä epäuskottavan puolelle, näin ei käy.

Lopussa on myös pari symbolisesti erittäin tehokasta kohtausta, joiden voi olettaa olevan mustia voimaannuttavia.

Aivan vihoviimeinen loppuminuutti tuntui harmillisesti syövän loistavan elokuvan loppuratkaisua, mutta silläkin on merkityksensä.

Jarno Hiltunen