Paikallisuutiset

Rajaliikenne uinuu, muttei Vartiuksessa nukuta – kunnollinen raja-asema tuli tarpeeseen 30 vuotta sitten

Vartiuksen nykyinen rajavartioasema avattiin 30 vuotta sitten. 2000-luvulla rajanylitysliikenne kasvoi valtavasti. Monenlaisia vaiheita on Vartiuksen historiassa nähty.

Vartiuksen rajanylityspaikan aikakauden voidaan katsoa alkaneeksi 3. joulukuuta 1973, jolloin tapahtui ensimmäinen rajanylitys.

Samana vuonna tehtiin päätös Kostamusradan rakentamisesta, joka valmistui vuonna 1976. Kostamuksen kaupunkia rakennettiin 1970-luvun lopussa, ja ilman suurhanketta Vartiuksen rajanylityspaikkaa tuskin koskaan olisi avattukaan. 1980-luvulla rajaliikenne hiljeni hyvin jyrkästi.

Neuvostoliiton romahdettua Vartius sai kansainvälisen rajanylityspaikan statuksen vuonna 1992. Tuolloin alkoi välittömästi uuden asemarakennuksen toteuttaminen, sillä rajavartiosto ja tulli toimivat edelleen kostamusrakentamisen aikaisissa ”väliaikaistiloissa”.

Vartiuksen asemarakennus otettiin käyttöön 26. maaliskuuta 1995. Kunnolliset tilat olivat ahtaassa ja huonokuntoisessa parakkirakennuksessa työskennelleille merkittävä uudistus, kertoo Vartiuksessa vuonna 1994 aloittanut kuhmolainen ylirajavartija Matti Pulkkinen.

Uuden rajanylityspaikan avautuessa vuosiliikenne oli noin 200 000:n tasolla, josta enemmistö oli suomalaisia.

Urastaan kymmenisen vuotta Vartiuksessa palvellut ja nykyinen rajavartioaseman päällikkö, kapteeni Jouko Kinnunen aloitti uudessa asemarakennuksessa valmistumista seuraavana päivänä.

Pulkkinen on toiminut viimeiset 20 vuotta vuoropäällikkönä ja rajanylityspaikan esimiehenä. Hän on niin sanotusti Vartiuksen vanhin ja nähnyt työssään rajavalvonnan kehityksen. Perustyö on pysynyt samankaltaisena, mutta tekniikka on ottanut huimasti askeleita kolmenkymmenen vuoden aikana.

Rajanylittäjissä ovat kasvot tulleet tutuksi puolin ja toisin.

– Paljon on heitäkin, jotka ovat kulkeneet 90-luvulta lähtien. Moni puhuttelee minua etunimeltä, ei välttämättä enää teititellä, Pulkkinen naurahtaa.

Ennen Krimin valtausta pohdittiin aika vakavasti EU:n ja Venäjän viisumivapautta.

Uudella vuosituhannella nähtiin valtavaa kasvua Suomen ja Venäjän välisessä rajanylitysliikenteessä. Vuonna 2001 Vartiuksessa rikkoontui puolen miljoonan rajapyykki, ensimmäistä kertaa sitten kostamusrakentamisen aikoihin.

– Oli aika värikästäkin pohdintaa, kuinka rajanylityspaikkaa voidaan laajentaa, kun liikenne näytti kasvavan – jonkun mielestä loputtomiin, Kinnunen muistelee.

Vuoden 2005 tienoolla varauduttiin jo alustavasti siihen, että Vartiuksessa voisi tulla miljoona rajanylitystä vuodessa. Liikennemääriin vaikutti erityisesti venäläisten turismi joulun ja loppiaisen välissä, jolloin päivälukemien huippu kävi 2 500 rajanylityksessä.

Niin suunnitelmat kuin liikennemäärätkin alkoivat hiipua 2010-luvulle tultaessa.

– Ennen Krimin valtausta (2014) pohdittiin aika vakavasti EU:n ja Venäjän viisumivapautta. Sittenhän ne puheet on unohdettu, varmasti aika pitkäksikin aikaa, Kinnunen toteaa.

Paikallisuus leimasi hyvin pitkälti rajaliikennettä 2000-luvun alkupuolella. Venäläisliikenne kulki Kainuun pitäjiin 98-prosenttisesti Kostamuksesta.

– Ostosmatkailu oli molemmilla puolilla intresseissä. Täkäläisillä erityisesti halpa polttoaine ja aikoinaan tupakka ja alkoholi, Kinnunen kertoo.

Pulkkinen huomauttaa ruplan kurssin vaikuttaneen paljon liikenteeseen.

– Kun liikennettä oli enimmillään, rajanylittäjistä noin kaksi kolmasosaa oli venäläisiä.

Optimismiakin saattoi olla ilmassa Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa, mutta sittemmin Venäjän toimet ovat paljastaneet totuuden valtion luonteesta. Ylirajavartija Pulkkisen mukaan ilmapiiri ei kuitenkaan työyhteisössä ole merkittävästi muuttunut.

– Asennoituminen on helppoa. Oli maailmantilanne mikä hyvänsä, perustyötä tehdään entiseen malliin.

Vuosien saatossa raja-asemalla on tehty monta parannuskorjausta, ja tiloja on muokattu rajan ja tullin työntekijöiden toiveiden mukaan. Esimerkiksi passintarkastustilat olivat alkujaan turhan ahtaat.

– Työergonomia on parantunut varsinkin rajatarkastajilla viimeisen remontin myötä, Pulkkinen kertoo.

Vuosien 2019–2021 lähes 10 miljoonan euron Vartiuksen kehittämishankkeesta leijonaosa kului rautatien parantamiseen. Rajanylityspaikalle tuli yksi raskaan liikenteen kaista lisää, kameratekniikkaa uudistettiin ja sisätiloja laajennettiin. Myös asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuus parani.

– Remontti valmistui parahiksi koronapandemian loppumetreillä. Nykyisin olisi valmius käsitellä todella paljon suurempaa liikennemäärää kuin esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa, Kinnunen kertoo.

Viimeisenä täytenä toimintavuotena 2019 ennen koronaa Vartiuksessa tehtiin 383 000 rajanylitystä. Pandemiavuosina määrä vaihteli 50 000–100 000 välillä.

– Raskas liikenne periaatteessa lisääntyi pandemian loppua kohti. Junaliikenne oli huipussaan; pellettiä ajettiin neljä junallista päivässä, 60 vaunua per juna. Kokonaispaino oli huippuvuonna viisi miljoonaa tonnia, Kinnunen summailee.

Vartius lienee tuskin koskaan saanut niin suurta kansainvälistä huomiota kuin marraskuussa 2023, jolloin Venäjä käynnisti välineellistetyn maahantulon.

– Kyllä sitä porukalla vienosti hymyiltiin, että kun telkkarin avasi aamulla tai illalla, oli pääuutisissa kuvaa Vartiuksesta, Kinnunen muistelee.

Vartius oli eteläisin auki oleva rajanylityspaikka, jonne paine kohdistui. Pääministerikin kävi Rajavartiolaitoksen päällikön kanssa tarkastamassa tilannetta.

– Se on toistaiseksi Vartiuksen historian poikkeuksellisin viikko, Kinnunen sanoo.

– Ja kaiken kaikkiaan eniten mieleen jäänyt tapahtuma, Pulkkinen toteaa.

Vakavassa tilanteessa Vartiuksen henkilöstö kantoi vastuunsa ja maahantulijoiden virta tyrehtyi. Sen jälkeen Suomen itäraja on ollut visusti suljettu.

– Viime vuosina olemme valmistautuneet tämäntyyppiseen tilanteeseen, koska Euroopan rajoilla on ollut rauhatonta jo pitkään. Olimme valmiina – ja se onnistui hyvin, Kinnunen summaa.

Moni muu taho supistaa resursseja Kuhmosta, mutta Rajavartiolaitos ei.

Vaikka rajanylitysliikenne uinuu, ei Vartiuksessa sentään nukuta. Rajavartioston työhön liittyy myös harvaan asutun alueen turvallisuustehtävät. Henkilöstövahvuuskin on pysynyt entisellään kaikesta huolimatta.

– Aika moni muu taho supistaa resursseja Kuhmosta, mutta Rajavartiolaitos ei. Me olemme vahvoja.

Jouko Kinnunen pitää rajaturvallisuutta yhtenä yhteiskunnan keskeisimpänä asiana tulevinakin vuosina.

– Joissakin määrin on puhuttu, että onhan rahoitus varmasti riittävä, jotta henkilöstö pääsee tekemään työtään, missä ovat maailman parhaita.

Kuluvan vuoden merkittävin rakennushanke Suomessa on itärajan esteaita. Vartiuksessakin sen rakentaminen etenee suunnitellusti kesää kohti. Tällä hetkellä rajalla valmistaudutaan siihen, mitä sulan maan kausi tuo tullessaan – vai tapahtuuko sen kummempia.

Vartiuksessa päivittäinen perustavoite on monisyinen, mutta yksinkertainen: rajaturvallisuuden varmistaminen.

– Kyllä me olemme paikkamme tiedostaneet. Pyrimme määrätietoisin toimin vaikuttamaan siihen, että rajatilanne pysyy edelleen rauhallisena, Kinnunen sanoo.