Ihmiset

Sukulaisia oli vähän – mutta he kaikki asuivat Kuhmossa

Helka Nekkonen kertoo, että jos kotona tarvittiin 40- ja 50-luvuilla autokyytiä, niin se saatiin yleensä Korniloffin kaupalta ja kuorma-autolla.

Brysselissä Belgiassa asuva eläkeläinen Helka Nekkonen tuli 80-vuotispäiviensä ajaksi Kuhmoon kahden aikuisen poikansa, Antonio ja Rafael Lopéz-Nekkosen kanssa.

Kuhmossa Helka ja koko perhekin ovat käyneet erityisesti 90-luvulta alkaen useita kertoja, mutta jo aikaisemminkin.

– Kuhmoon liittyy lapsuuteni, vanhempani ja oman sukuni puolelta kaikki omasieni. Niitä sukulaisia oli ja on vähän, mutta he asuivat täällä Kuhmossa. Olen käynyt jo hautausmaalla heidän haudoillaan.

Helka Nekkonen nauttii Kuhmon maaseudulla luonnosta ja hiljaisuudesta.

– Kävin kävelyllä katselemassa villejä kukkia, jotka kasvavat täällä. Edellisellä käynnillämme kesällä 2018 brysseliläinen ystävämme ihasteli horsmikkoja ja kaikkia kasveja, joita teiden varsilla kasvoi!

Helka syntyi Kuhmon kirkonkylään. 7.9.1941. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Törmälässä nykyisessä Rajakatu 8:ssa mäen päällä. Vanhin muistikuva Rajakadun kodista hänellä on 40-luvulta, kun sotilaat lähtivät lähellä sijainneesta työväentalosta ja kulkivat Törmälän talon ikkunan alitse ja kulkiessaan sotilaat jättivät kissansa Helkan äidille hoidettavaksi. Törmälässä asuivat vanhemmat Heikki ja Aino Nekkonen, jotka olivat Itä-Karjalan pakolaisia 20-luvulta. Perheeseen kuului kolme Suomessa syntynyttä tytärtä Aino, Helena ja Helka. Yksi tytär oli kuollut talvisodan aikana evakossa ja on haudattu Nivalaan.

Helkan isä Heikki Nekkonen kuului talvisodan aikana Paul Marttinan kokoamiin hiihtosisseihin, joita ei kovin hyvin Kuhmon talvisotahistoriassa tunneta.

– 40-luvulla Kotona meillä oli yksi iso sarvipäälehmä eikä siitä tontilta riittänyt sille tarpeeksi heiniä. Keräsimme heiniä sieltä täältä ja talutimme lehmää silloisten katujen varren heinikoita syömässä. Sitten kun lehmä oli syönyt, talutimme sen kotiin. kerran meillä oli 3-4 lammasta ja niiden lampaiden kanssa tehtiin sama juttu.

Vesi haettiin melko kaukaa rinteestä työväentalon kaivosta. Helka muistaa, että hän kantoi vettä kotiin jo alle kouluikäisenä.

Lapsena laskimme kelkalla mäkeä Rajakadun mäessä. Ei siinä talvella autoja kulkenut ja kuorma-autot kulkivat Kainuuntien kautta. Toinen mäenlaskupaikka oli kulkutautisairaalan luona lähellä vanhaa hautausmaata eli Mäkikadun päiväkodin paikalla Meitä oli mäenlaskussa naapurin lapsista Terttu Kettunen ja Kaarina Heikkinen , joka myöhemmin 60-luvun alussa levytti kaksi iskelmää levylle.

Jos tarvittiin autokyytiä, niin se kyyti saatiin yleensä Korniloffin kaupalta ja kuorma-autolla. Siinä oli sellainen isompi hytti vanhemmille ihmisille ja nuoret istuivat lavalla lankkupenkkien päällä. Kuorma-autolla pääsi kesällä pihaan Kainuuntien suunnasta. Talvella Törmälään pääsi vain hevosella ja reellä tai jalan polkuja pitkin. Sillä kuorma-autokyydillä mentiin pitempien matkojen päähän Kuhmon ortodoksien koteihin pitämään palveluksia ja muistotilaisuuksia. Talot olivat pieniä, paitsi Jämäksen perällä Koljosessa Samulisilla oli silloin isompi talo.

– Kesällä 40-luvun puolelta alkaen meillä Törmälässä oli täyttä ainakin viikonloppuisin. Nuoret tulivat tansseihin ja elokuviin ja tapaamaan toisiaan. He tarvitsivat yöpaikan ainakin aamuyöksi. Törmälän lattialle levitettiin patjoja koko leveydeltä ja lisäksi kesällä oli käytössä vinttihuone sekä aitta.

Vuonna 1958 Helka Nekkonen muutti 17-vuotiaana Helsinkiin, missä hänen sisarensa oli asuivat. Aino oli töissä ja Helena opiskeli sairaanhoitoalaa. Helka työskenteli lastenhoitajana pari vuotta. Noin 20-vuotiaana hän haki ja olisi päässyt opettajakoulutukseen, mutta päätti lähteä maailmalle. Hän muutti täysi-ikäisenä eli 21-vuotiaana Brysseliin lastenhoitajaksi ja kodinhoitajaksi nähdäkseen enemmän maailmaa. Siellä hän tapasi espanjalaisen Antonio Lopézin ja he muuttivat yhteen. Perheeseen syntyi 60-luvulla kaksi poikaa, Antonio ja Rafael. Pojistakin on tullut muutamien vierailujen jälkeen Kuhmon ystäviä. He työskentelevät Brysselissä.

Helka ja hänen puolisonsa ovat olleet eläkkeellä jo pitkään. Helka kertoi lukevansa paljon, suomalaisten kirjailijoidenkin kirjoja ranskaksi. Mika Waltarin kirjojen käännökset ovat Helkan mielestä onnistuneet hyvin, mutta Arto Paasilinnan huumori ei toimi ranskaksi. Yllättäen Helka Nekkonen kertoi viime aikoina lukeneensa myös erään suomalaisen kirjailijan Pulkkisen kirjan ranskankielisenä, jossa kuhmolaistyttö elää Pariisissa. Pienen selvittelyn jälkeen kirjailijaksi todetaan Riikka Pulkkisen ja hänen kirjansa Totta, joka ilmestyi suomeksi vuonna 2010. Se on käännetty ainakin 14 eri kielelle.

Helkalle oli uusi tieto, että Riikka Pulkkisen vanhemmat ovat kotoisin Kuhmosta, eikä haastattelupaikalta ole pitkä matka heidän Kuhmon kesäasunnolleen. Kaiken lisäksi Riikka Pulkkisen isovanhemmat asuivat Helkan poismuuton jälkeen vuosikymmeniä Törmälän naapurissa Rajakatu 6:ssa, jonka pihalla kirjailija on 80-luvulla kirmaillut lapsuudessaan – ja Helka omassa lapsuudessaan 40-luvulla kirmaili siinä naapurissa.