Suomalaiset rekisterikilvet - suomalaista tyyliä ja laatua

Ensimmäiset rekisterikilvet saapuivat Suomeen 1900-luvun alkupuolella, ensin kaupunkeihin ja myöhemmin myös muualle maahan. Ensimmäiset kilvet olivat valkopohjaisia, sitten mustapohjaisia ja sen jälkeen taas valkopohjaisia. Tähän aikaan Suomessa moottoriajoneuvoja ei ollut kovin paljoa, joten myös rekisteritunnukset olivat lyhyitä. 1970-luvun alkuun asti rekisteritunnuksen ensimmäinen merkki kertoi siitä, mihin lääniin ajoneuvo oli rekisteröity ja silloin rekisteritunnus oli muutettava, jos muutti eri lääniin.

Nykyisiä rekisterikilpiä on käytetty 1970-luvun alusta alkaen. Edelleen käytetään samaa kirjaintyyppiä, joka otettiin käyttöön jo lähes 90 vuotta sitten. Jo vuosikymmenien ajan suomalaiset rekisterikilvet ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Kuitenkin vuodesta 2001 rekisterikilven reunaan on merkitty EU-symboli sinisellä pohjalla ja sen alle FI, eli Suomen maatunnus. Samanlaisia rekisterikilpiä käytetään myös muissa EU-maissa helpottamaan auton tunnistamisessa ulkomailla liikuttaessa.

Laki määrittää rekisterikilpiä ja niiden käyttöä

Suomen laki sanoo, että ajoneuvoon ei saa kiinnittää muuta kuin rekisterikilvet, joita ei saa muokata itse. Rekisterikilven numerot ja kirjaimet tulee olla selkeitä ja hyvin näkyvissä. 34 pykälässä kerrotaan, miten kilvet tulee asentaa. Talvella rekisterikilvet saattavat peittyä lumella ja jäällä. Tämä voi johtaa sakkoihin, joten kuljettajan on aina huolehdittava siitä, että kilvet pysyvät puhtaana ja auto tunnistettavana ajon aikana.

Kuva rekisterikilven kiinnityksestä verkkosivustolta autodoc.fi

Asetus 36 puolestaan määrittää rekisterikilpien ominaisuuksia. Asetuksessa säädetään kilpien pohjaväri, eli valkoinen ja kirjainten väri, musta. Myös kirjainten ja numeroiden lukumäärä säädetään tässä asetuksessa. Rekisterikilvissä on olemassa myös poikkeuksia muun muassa museoautojen, diplomaattien ja tasavallan presidentin käytössä olevien autojen osalta. Laissa säädetään myös Suomeen tuotavien ja Suomesta vietävien autojen rekisterikilvistä. Tarkempaa tietoa asiasta saa esimerkiksi Finlex-verkkosivustolta.

Rekisterikilpien värit

Valkoinen rekisterikilpi on Suomessa vakiona käytettävä kilpi. Kirjaimet ja numerot sekä kilven reunat ovat mustat ja pohja valkoinen. Myös Ahvenanmaalla käytetään valkopohjaisia rekisterikilpiä, kuitenkin niissä numerot ja reunat ovat siniset. Jos aihe kiinnostaa enemmän, yleistä tietoa Suomen rekisterikilvestä blogissa autodoc.fi avaa aihetta reilummin.

Aikaisemmin Suomessa käytettiin mustapohjaisia rekisterikilpiä, kirjaimet ja numerot olivat valkoisia. Mustapohjaisia kilpiä myönnetään nykyään vain museoautoille tai perävaunuille, jotka on otettu käyttöön vuonna 1972 tai aiemmin. Lisäksi mustapohjaisia kilpiä käytetään moottoripyörissä, jotka on otettu käyttöön vuonna 1973 tai sitä aiemmin, sekä ulkomailta tuoduissa ajoneuvoissa, joiden käyttöönottovuosi on 1971 tai aikaisempi.

Sinipohjaisia kilpiä Suomessa ovat ainoastaan diplomaattikilvet eli ns. CD-kilvet. Niissä kirjaimet ja numerot ovat valkoiset. Oranssipohjaisia rekisterikilpiä käytetään esimerkiksi moottorikelkoissa, traktoreissa ja moottorityökoneissa. Näiden lisäksi vanhemmissa armeijan autoissa käytettiin vaaleanruskeita rekisterikilpiä, joissa merkit olivat mustat, mutta nykyään näitä ei käytetä.

Auton rekisteröinti ja rekisterikilven osto

Suomessa ajoneuvon voi rekisteröidä Traficomin asiointipalvelun kautta. Siellä suoritetaan auton ensirekisteröinti, eli liikennekäyttöönotto, ja käytöstä poistaminen, eli liikennekäytöstäpoisto. Lisäksi on mahdollista tehdä muutoksia rekisteröintitietoihin esimerkiksi silloin kun auto vaihtaa omistajaa. Uudessa autossa rekisterikilvet ovat jo valmiina, mutta jos rekisterikilpi on kadonnut, uutta ei tilata Traficomilta. Uuden rekisterikilven voi tilata katsastustoimipaikalta katoamis- tai rikosilmoituksen tekemisen jälkeen.